Girl with golden eyes

At first it seems so sweet,
then you wake up next to a monster.

Eilen otin kaksi uutta tatuointia, puhelin meni rikki, ahmin ja oksensin, viiltelin itseni päivystykseen tikattavaksi enkä meinannut saada unta. Tänään kävin ostamassa uuden luurin, Portugalilainen on pitkästä aikaa täällä ja viiltelin. Kun hoitaja torstaina kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen mitä aion tehdä viikonloppuna mietin että kävisin treenaamassa. Tikkauksien takia tällä jalalla juuri ja juuri kävellään - tasasella.

Vielä huominen, sitten pääsen osastolle. En tiedä haluanko sinne enää, tuntuu niin väärältä. Hoitaja soitti sinne torstaina ja se tulee minun mukaan tulohaastatteluun. Tuntuu ahdistavalta kun mietin elämää ilman terää, en edes muista millaista se oli. Kohta en muista millaista oli viiltää. En tiedä haluanko sitä. Mun on nyt hyvä näin.


Äänet sekottaa mun pään. En osaa olla kuuntelematta enkä osaa olla tottelematta. Ehkä ne koittaa kostaa koska menen osastolle. En ansaitse apua. "Voi kun sä et osaa olla edes syömättä, lehmä", ahmin ja oksennan. Äänet tietää että alistun, alistun sokeana kaikkeen mitä ne käskee.

Pelottaa, pelottaa että Portugalilainen on kohta vaarassa, sitä ne ei saa viedä..