Help me breathe

You let me here on my own
for every reason i believed in, every lie that you told
for every fight, you let my out in the cold.

Aura huutaa sisälläni, Aura koittaa pyrkiä tulemaan taas pintaan, se haluaisi ulos mutta ei se pääse. Se on osa minua, me elämme ja kuolemme yhdessä.

Ana määräilee vieressä, kommentoi joka asiaa mitä teen. Olen yksin kotona, kunnes Ana tulee istumaan ruokapöydän ääreen. Se katsoo minua nyrpistyneenä. Hetken se istuu ja katsoo. Sitten se katoaa.

Itken. Yksin kotona.
Huudan. Mutta kukaan ei kuule.
Hakkaan päätä seinään, hakkaan kovempaa.

Aura voisi olla jo hiljaa, sitä ei tarvita.

The kill

Oli mullakin voimaa vaan vähän,
mä en oo näkymätön,
mä oon hengissä vielä.
Koko viikko on mennyt sängyssä maaten, mikään ei ole kiinnostanut ja kauppareissut siirtyy vaan päivästä toiseen. Työt pitää jotenkin pinnalla, koitan jaksaa viimesillä voimilla edes käydä töissä. En tiedä mitä tekisin jos joutuisin sieltä pois, en varmaan olisi enää minä.

Eilen laskeskelin taas lääkkeitä, järjestelin kaikki uudelleen. En vedä niitä, en vedä kaikkea kerralla toistan itselleni. Ne huutaa mun nimeä, äänet käskee ottaa. Se on isän ääni, isä joka käskee tappaa minut.


Haluaisin vaan itkeä, viiltää ja huutaa. En vain osaa, en osaa itkeä, en saa viiltää enkä pysty huutamaan. Kun joku saisi tämän pahan olon sisältä pois, joku voisi sen viedä mukanaan.

Ollaan taas oltu Sinilinnun kanssa yhteyksissä, taas hairahdan siihen. Miksi aina teen sen virheen, satutan sillä vain itseäni. Sinilintu on kuitenkin edelleen äärettömän tärkeä, aivan liian tärkeä.