The kill

Oli mullakin voimaa vaan vähän,
mä en oo näkymätön,
mä oon hengissä vielä.
Koko viikko on mennyt sängyssä maaten, mikään ei ole kiinnostanut ja kauppareissut siirtyy vaan päivästä toiseen. Työt pitää jotenkin pinnalla, koitan jaksaa viimesillä voimilla edes käydä töissä. En tiedä mitä tekisin jos joutuisin sieltä pois, en varmaan olisi enää minä.

Eilen laskeskelin taas lääkkeitä, järjestelin kaikki uudelleen. En vedä niitä, en vedä kaikkea kerralla toistan itselleni. Ne huutaa mun nimeä, äänet käskee ottaa. Se on isän ääni, isä joka käskee tappaa minut.


Haluaisin vaan itkeä, viiltää ja huutaa. En vain osaa, en osaa itkeä, en saa viiltää enkä pysty huutamaan. Kun joku saisi tämän pahan olon sisältä pois, joku voisi sen viedä mukanaan.

Ollaan taas oltu Sinilinnun kanssa yhteyksissä, taas hairahdan siihen. Miksi aina teen sen virheen, satutan sillä vain itseäni. Sinilintu on kuitenkin edelleen äärettömän tärkeä, aivan liian tärkeä.