22. toukokuuta 2016

On the inside

Kävelen kiskoilla ja mietin kaiken lopullisuutta.

"Odota vielä hetki niin tää kaikki tuska loppuu"

"Muistatko kun näytin sinulle sen kauniin enkelin, kohta, kohta se voit olla sinä"

Äänet haluaa tappaa minut, ne äänet haluaa että kuolen. Minussa ei ole mitään, en ole yhtään mitään. Olen sisältä pelkkää tyhjää, minulla on vain kuoret. Ei minulla ole syytä jäädä, en halua jäädä tänne. Haluan pois, haluan pois tästä tuskasta.


Olen kotona käymässä enkä tiedä miten päin pitäisi olla. Kaikki houkuttaa, haluaisin ahmia, terä huutaa mun nimeä. En edes tiedä haluanko olla täällä, liikaa houkutuksia.. Edellisen kerran kun kävin kotona olin tunnin yksin. Ahmin ja oksensin vessassa pitkin lattioita. Sanoin omahoitajalle eilen että oksensin mutta en kertonut ahmimisesta mitään. Hävettää liikaa.

Huomenna on vihdoin avohoitajan aika. Saan vihdoin ja viimein kunnolla purkaa tätä viikkoa, osastolla kun en oikeen kenellekkään pysty puhumaan. Eilen en saanut unta koska ahdisti liikaa, halusin repiä ihoni palasiksi ja lyödä päätä seinään. Istuin ikkunalaudalla ja katsoin pihalle, painoin päätä seinässä olevaan nuppiin ja välillä hakkasin päätä tiiliseinään. Olisin halunnut vain tippua ikkunan läpi ulos.

ps. B 4 vuotta, pian me nähdään taas murunen! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti