Don't bring me down

"Täällä, kävele tänne" "seuraa ääntäni" kuuluu jostain. Kävelen ääntä kohti mutten tavoita ketään. Rapisee, kävelen lisää. "Kävele syvemmäs ja syvemmäs. Kukaan ei löyä sinua, eikä kukaan kaipaa." Jään istumaan metsään, ei kukaan minua kaipaa. Olen arvoton paskiainen.

Entinen anoppi haki minut tänään aamulla kotoa. Tänne keskelle ei mitään. Hetkeksi pois kotoa. Paska seuraa mukana, päivästä toiseen, minne ikinä menenkin. Demonit, äänet.. minun ystävät. Samoin Ana.


Ahdistaa. En haluaisi hengittää. En halua olla olemassa. Koko ajan tuntuu että lähtöpäivä lähenee, olo rentoutuu. Äänet käskee tekemään jotain, joka päivä. Äänet haluaa tappaa minut. Haluan kuitenkin vain että se paholainen joka eää sisässäni kuolee, ei minun tarvitsisi kuolla. Minun on vain pakko, että voin lopettaa sen paholaisen lopettvan toimintansa.

Entinen anoppini kysy pitääkö hänen piilottaa kaikki veitset, sanoin ettei. Valehtelin. Tai minä en valehdellut, vaan se demoni. Se paska joka asuu kehossani. Äänet käskee viilellä, haluaisin. Jalkoja kutittaa ja tikatut haavat on kipeitä. Puristelen jalkoja, mietin kuinka ihana olisi oksentaa. Kädet tärisee, en pysty, en voi täällä. En tiedä miten selviän.