17. syyskuuta 2016

Tuu mua vastaan

Lauseita lauseen perään. Pitkästä aikaa kirjoittaminen tuntuu tahmealta, tuntuu kun mikään ei onnistu. Haluan kotiin osastolta, haluan olla taas yksin. Vielä kaksi päivää niin pääsen pois, kaksi pitkää päivää.

Raiteita, itsemurha-ajatuksia ja liikaa ääniä. "Millainen on sun henkinen hyvinvointi tällä hetkellä?" "...hyvä" ja osaston ovet aukesivat hetkeksi. Hetkeksi pääsen pois sieltä helvetistä. Osasto on aivan täynnä, se ahdistaa liikaa. Liikaa ihmisiä, liikaa hälinää.


Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan,
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan,
kKuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

Eilinen päivä oli pelkkiä itsemurja-ajatuksia. Ajatuksia jolla saan hengen pois, ajatuksia miksi haluan pois. Illalla juteltiin osaston omahoitajan kanssa siitä miksi näytän siltä että kaikki on hyvin vaikka samalla mietin miten saan hengen pois. On vaan liian helppo näyttää siltä että kaikki on hyvin, kuin selittää mikä on huonosti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti