The Phoenix

Painan päätä tyynyyn enkä unta saa,
ja kolme nolla viis lukee mun luurin ruudulla.
Kerään lääkkeitä "varastoon". Pakko on olla pakotie, pakotie jota pitkin voi kulkea kun alkaa huojumaan. Joku kutsuu minua nimellä, minun omalla äänellä. Ei, se en ole minä. Tänään pitkästä aikaa omahoitajan luona, käytiin läpi kuulumisia. Sanoin että on taas tunne etten halua käydä siellä, mä pärjään yksinkin. Kuitenkin kun omahoitaja kysyi miten jatketaan, sanoin että samalla tavalla kun ennenkin.


Huojun, tällä hetkellä elämän ja kuoleman välissä. Jossain paikassa jota ei osaa kuvailla. Paljon itsetuhoisia ajatuksia, paljon ajatuksia muiden satuttamisesta ja tappamisesta. Paljon suunnitelmia kuinka saada henki itseltä. Paljon ajatuksia ja jonkun verran tekoja.

Free

I push it away, I'm trying to move
hoping for more, and wishing for less
when I didn't care was when I did best
I'm desperate to run, I'm desperate to leave
Iif I lose it all, at least I'll be free.


Tänään päätin että HALUAN PARANTUA.

Haluan olla vapaa näistä kahleista
ja teen kaikkeni sen eteen.

Alone I break

Mietin et mä hyppään
mut vesi oli mustaa.

Henkeä ahdistaa.
Kuolen, kuolen ihan pian.
Lääkkeet kädessä mietin tulevaisuutta,
mietin menneisyyttä.
Olen mennyttä, mun on pakko tehdä se.
Mietin J:tä ja sitä, ettei se tule ikinä tajuamaan
millainen demoni sisälläni asuu.
Täysi hirviö.

Vuoden ensimmäinen

Kello ehti jo vaihtua yli 00, eli nyt on jo tammikuu. Muut rellestää, ampuu ilotulituksia, juo, pitää hauskaa. Istun kotona vilttiin käpertyneenä ja itken, katson ikkunasta ilotulituksia. Ahdistaa. Tyhjä olla. Haluaisin viiltää, haluaisin oksentaa, haluaisin vetää joka ikisen pillerin joka minulta löytyy mutta en halua osastolle, saatika teholle. Haluan taivaaseen, haluan olla kuollut.

Tuntuu kun olisin aivan yksin, yksin minä vastaan muut. Onhan minulla J, on myös Portugalilainen, muutama ystävä, paljon kavereita ja vanhemmat. Silti olen yksin, yksinäinen.


Viime vuosi oli yksi pyörremyrsky. Aloitin hoidot omahoitajan luona, huhtikuussa näin ensimmäistä kertaa hoitavaa lääkäriäni. Koulu loppui. Kaksi yliannostusta, lukuisia kertoja osastolla ja ambulanssin kyydissä. Hankin Koivun ja Komeetan. Vietin pari ikimuistoista festaria parhaiden seurassa. Näin yhden lempibändeistä livenä ensimmäistä kertaa. Lukuisia jutteluhetkiä äänien kanssa, lukuisia kertoja viiltelyä ja liian monta arpea muistona. Uusia diagnooseja ja lääkekokeiluja. Itkuja ja raivoja, naurua ja myös iloa. Sitä oli minun vuosi 2016.