"Meen käymään kotona.."
"Ootko sää sopinut siitä?"
"..joooo.."
Tai en. Hoitaja kuitenkin avasi oven ja tulin käymään kotona. Ahdistaa ja haluaisin viiltää. Haluan viiltää vain syvemmälle ja syvemmälle. Pakko lähtä kohta takaisin osastolle, käyn vielä kuitenkin moikkaamassa Portugalilaista, mun pikkunen.
Tänään oli toisiksi viimeinen psykologikäynti. Eilen tein musteläiskätestin ja tänään vastasin 344 kysymykseen. Eilinen musteläiskätesti lisäsi aamuista ahdistusta, näin korteissa ilkeitä kasvoja jotka nauravat minulle. Suurin osa korteista oli varsin synkkiä.
Tänään aamiainen osastolle meni varsin mallikkaasti. Söin 4 vesimelonin palasta ja smoothien. Teki mieli oksentaa mutta sain hillittyä itseni. Päivällinen tulikin sitten yhtä nopeasti ylös kun sen olin syönytkin. Huomenna on osastolääkärin kanssa palaveri, voi olla että lähden jo huomenna kotiin. Palaveriin tulee avopuolelta hoitaja ja psykiatri, osastolääkäri, omahoitaja ja opiskelija... ja minä. Pelottaa ja ahdistaa.
Maanantaina käytiin avohoitajan kanssa läpi mitä hän voi sanoa jos en saa sanotuksi yhtään mitään. En edes halua takaisin kotiin, tiedän etten pärjää mutta pelottaa että osastolääkäri on sitä mieltä että mun on pakko pärjätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti