Oksentelua pitkin päivää. En halua lihoa, olen jo lihava, liian lihava ollakseni hyvä saatika onnellinen. En vain osaa olla syömättä. En ole enää se 14-vuotias, olen 20 mutta silti olen kuuntelemassa Anan neuvoja täydellisyydestä. Kuten sanoin jo aiemmin, Ana on kasvattanut minusta demonin ja demonien tehtävä on kuolla.
Kerroin hoitajalle tänään että kesän aikana tapan itseni, siksi tuntuu turhalta käydä siellä. Hoitajan ilme vakavoitui. En kuulemma ole hänen mielestään tunnevammainen vaikka omasta mielestäni olen. Kerroin hoitajalle kuinka suurin ongelmani on se, että halu kuolla on niin iso, eikä minulla ole halua parantua tai saada itseäni kuntoon. Hoitaja kysyi miten hän voisi minua auttaa ja vastasin ettei mitenkään.
Ikävöin kaikkia läheisiä, ikävöin perhettä ja parasta ystävääni. Ikävöin Poretta ja Portugalilaista, ikävöin Pikkumustaa ja sitä aikaa kun oltiin vielä pieniä ja viattomia. Silloin kun en ollut osa jonkun paskaa suunnitelmaa tappaa kaikki ihmiset maan päällä. Tuntuu kun olisin joutunut vankilaan, vankilaan silloin kun tapasin Anan ensimmäistä kertaa. Hittovie, muistan sen edelleen kun eilisen.
Kerroin hoitajalle tänään että kesän aikana tapan itseni, siksi tuntuu turhalta käydä siellä. Hoitajan ilme vakavoitui. En kuulemma ole hänen mielestään tunnevammainen vaikka omasta mielestäni olen. Kerroin hoitajalle kuinka suurin ongelmani on se, että halu kuolla on niin iso, eikä minulla ole halua parantua tai saada itseäni kuntoon. Hoitaja kysyi miten hän voisi minua auttaa ja vastasin ettei mitenkään.
Ikävöin kaikkia läheisiä, ikävöin perhettä ja parasta ystävääni. Ikävöin Poretta ja Portugalilaista, ikävöin Pikkumustaa ja sitä aikaa kun oltiin vielä pieniä ja viattomia. Silloin kun en ollut osa jonkun paskaa suunnitelmaa tappaa kaikki ihmiset maan päällä. Tuntuu kun olisin joutunut vankilaan, vankilaan silloin kun tapasin Anan ensimmäistä kertaa. Hittovie, muistan sen edelleen kun eilisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti