Miksi se kärsii, mutta kestää.
Miksei sitä hengiltä saa.
Tasan viikon päästä on hoitajalle aika. Tuntuu ikuisuudelta. Tuntuu turhalta täyttää koko viikkokorttia, koska en tule näkemään hoitajaa enää ikinä. Viikko, 7 päivää, 168 tuntia. Tuntuu ettei minua ole enää silloin. Liikkuvasta avoryhmästä soitettiin tänään, puhuttiin vähän viime päivistä, fiiliksistä. Muutaman päivän päästä ne tekee kotikäynnin. Ahdistaa ajatuskin.
Ana pakottaa oksentamaan joka päivä. Orjamaisesti tottelen, ei minulla ole enää menetettävää. Pelkään että ne vie minulta Komeetan, Portugalilaisen sain onneksi turvaan. Astun maalitauluksi niin kauan kun minussa henki vielä pihisee, en halua että ne vie minulta kaiken. Koska tiedän, että joku päivä ne vie minulta aivan kaiken.
Demonit silittelee hiuksista. Tuntuu mukavalle, tuntuu kun joku välittäisi. "Tyttö sää olet turvassa" ne sanoo, niin ne väittää. Kasvoilleni leviää hymy, pieni hymy. Näen edessäni mustan hahmon. "Me ollaan täällä sua varten" se sanoo. Se ottaa komeetan syliin, purshakhdan itkuun ja huudan ei. Samalla se katoaa ja Komeetta on lattialla, elävänä.
Huomenna pitäisi muistaa hakea lääkkeet, ahdistaa. Tekisi mieli lopettaa lääkkeet, säästellä. Ja vetää uudet överit.
Miksei sitä hengiltä saa.
Tasan viikon päästä on hoitajalle aika. Tuntuu ikuisuudelta. Tuntuu turhalta täyttää koko viikkokorttia, koska en tule näkemään hoitajaa enää ikinä. Viikko, 7 päivää, 168 tuntia. Tuntuu ettei minua ole enää silloin. Liikkuvasta avoryhmästä soitettiin tänään, puhuttiin vähän viime päivistä, fiiliksistä. Muutaman päivän päästä ne tekee kotikäynnin. Ahdistaa ajatuskin.
Ana pakottaa oksentamaan joka päivä. Orjamaisesti tottelen, ei minulla ole enää menetettävää. Pelkään että ne vie minulta Komeetan, Portugalilaisen sain onneksi turvaan. Astun maalitauluksi niin kauan kun minussa henki vielä pihisee, en halua että ne vie minulta kaiken. Koska tiedän, että joku päivä ne vie minulta aivan kaiken.
Demonit silittelee hiuksista. Tuntuu mukavalle, tuntuu kun joku välittäisi. "Tyttö sää olet turvassa" ne sanoo, niin ne väittää. Kasvoilleni leviää hymy, pieni hymy. Näen edessäni mustan hahmon. "Me ollaan täällä sua varten" se sanoo. Se ottaa komeetan syliin, purshakhdan itkuun ja huudan ei. Samalla se katoaa ja Komeetta on lattialla, elävänä.
Huomenna pitäisi muistaa hakea lääkkeet, ahdistaa. Tekisi mieli lopettaa lääkkeet, säästellä. Ja vetää uudet överit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti