Eilen puhuttiin omahoitajan kanssa minätiloista ja varsinkin rankaisevasta vanhemmasta. Yhtäkkiä omahoitaja tokaisee "Tämä kuulostaa ihan Analta." Menen ihan hiljaiseksi. Kyllähän se kuulostaa, Ana on armoton, se ei kaipaa selittelyjä vaan haluaa todellisia tekoja, juuri niin kuin on käsketty.
Eilen illalla itkin sängyssä, vain itkin. Portugalilainen tuli viereeni, pian ilmestyi myös Ana. Anan ilmestymisen jälkeen viiltelin, hakkasin päätä seinään ja huusin etten pysty enää tähän.
Ahdistaa. Huomenna lähden viikonlopuks reissuun kaverin luokse, Portugalilainen lähtee mukaan. Tämä päivä on mennyt kaloreita laskiessa, oksentaessa ja vaa'aalla ramppaamisessa. En halua pilata reissua syömispelleilyllä, en vain halua ahdistua ruuasta juuri silloin kun pitäisi olla hauskaa. En vain halua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti