ja niin kuolin myös minäkin.
Kieltäviä ääniä, älä puhu äläkä kirjoita. Tuntuu että olen hukassa, hukassa jonkun toisen elämässä mitä en osaa elää, en osaa pelata tätä peliä. Ana nauraa äänekkäästi, luuseri susta ei ole mihinkään.
Ravitsemusterapiaa, psykoterapiaa ja omat hoitaja-ajat. Viimeiset kaksi viikkoa on sisältänyt paljon terapiaa, automatkoja, J:tä, eläimiä. Uusia suunnitelmia joista en uskalla vielä kertoa, paljon uutta josta en halua puhua. Ääniä, radioääniä, sipsuttelua, Portugalilaista, huonoa oloa, ahdistusta, voisin sanoa olevani kuollut. Yritän vain olla ja hymyillä.
sä rajoitit kaiken sen mitä mulla oli elämässä.
Ana.... miksi ikinä lähdin mukaasi.
Voimia <3 :(
VastaaPoista