Left in the darkness, here on your own.
Woke up a memory, feeding the pain.
Kaksi kuukautta sairaslomaa, koska vaikea masennus. Silti teen vielä loppuviikon töitä, kolme päivää, kyllä minä jaksan. "Entä jos jättäisit ne työt väliin ja keskittyisit niihin asioihin mitkä saa sut pysymään täällä? Ne asiat mistä sää tykkäät." Sallitaanko se todella minulle? Saisin keskittyä rauhassa vaan treenaamiseen ja siihen että saisin edes jotenkin ruoka-annoksia alas. Terapia jatkuu kahdesti viikossa, seuraava lääkäriaika on ennen kun saikku loppuu, siihen asti syödään mielentasaajia ja koitetaan pysyä hengissä. Sain väännettyä suustani ulos lupauksen että pysyn tiistaihin asti hengissä, kunnes nään taas hoitajan. Tänään tulin töistä ja itkin etten ikinä jaksa sinne asti. Jos en pysty lupaamaan että pysyn hengissä seuraavaan tapaamiseen asti niin lennän osastolle.
Koitan pysyä vahvana, koitan pysyä kondiksessa. Aina kun joku sanoo jotain jonka otan negatiivisena niin koitan vain purra hammasta yhteen koska meinaan romahtaa. Mietin vain etten mää mitään saikkua tarvi. Työtarjouksia tulee, niistä on vaikea kieltäytyä.. koska raha. Psykiatri kysyi olenko siinä kunnossa että voisin opiskella. Mietin hetken ja sanoin että jos olen tässä kunnossa syksyllä niin en. Pelottaa. Pelottaa se että olen taas vuoden tekemättä mitään. Vuodet vierii, muut etenee, minä junnaan paikoillani paskan mieleni kanssa.
You can't hide what lies inside you,
it's the only thing you've known.
Raised in this madness, you're on your own.
It makes you fearless, nothing to lose.
Haluaisin päästä jo treenaamaan. En kestä tätä lepoa. Tiedän etten mitään edes jaksa, koska en saa ruokaa alas. Mun ruokailut tai ruoka-annokset on mitä sattuu ja ihan minimissä. Ollaan jonkin verran puhuttu hoitajankin kanssa kun musta tuntuu että Ana ottaa taas liikaa valtaa. En ole vuosiin antanut näin paljon valtaa sille, voiko edes sanoa että "antanut". Ana ottaa jos se haluaa, se ei kysy lupaa. Välillä tuntuu että haluaisin vaan elää omassa sairaassa maailmassani omien "ystävieni" kanssa, eli hallusinaatioiden.
Dreams are a joke here, they get in your way.
That's what you need to fight day by day.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti