kertoo tosi juttuja
ja ne aiheet ovat kaikille tuttuja.
On paratiisi meillä täällä näin
vaan ei aina kaikki koe sitä näin
sillä faunin, peikon, keijunkin
suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan.
En halua syödä enää ikinä.
Kroppa huutaa ruokaa, pää huutaa ruokaa, järki huutaa ruokaa, Ana huutaa ei ja minä olen hiljaa.
"Et ole enää ihminen, et tarvitse ruokaa" se sanoo. "Katso itseäs peilistä, oletko kaunis?" Oksettaa. Pidätän oksennusta. En halua katsoa itseäni peilistä. Ana pakottaa. Ana rankaisee. Ana on oikeassa, tottelen häntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti